Kohti tunneilmaston muutosta: 

Vertaileva tutkimus emootioista etä- ja lähiyhteistyössä toteutetussa tutkivassa journalismissa Globaalin Etelän ja Pohjoisen rajaseuduilla

Tämä Koneen Säätiön hanke laajentaa aikaisemman tutkimukseni ylirajaisesta yhteistyöstä tutkivassa journalismissa Yhdysvaltain ja Meksikon rajalta Haitin ja Dominikaanisen tasavallan väliselle rajalle. Yhdysvallat edustaa Globaalin Pohjoisen hegemoniaa, Latinalaisen Amerikan maat Globaalia Etelää. Tämän monipuolisen kontekstin avulla tarkastelen, miten ja missä määrin Pohjoisen ja Etelän väliset valtasuhteet ja globaali eriarvoisuus muokkaavat tunneilmastoja virtuaalisissa ja lähiyhteistyöympäristöissä ja miten nämä tunneilmastot vaikuttavat tutkivan journalismin laatuun. Tutkimuksen tausta, tavoitteet ja metodit on eritelty pääpiirteittäin alla. Projektista julkaistaan enemmän tietoa sen edetessä.

Tutkimuksen taustaa

Tutkivan journalismin tehtävänä on toimia vallan vahtikoirana (esim. Schudson 2019). Tutkivan journalismin tuottaminen on myös poikkeuksellisen vaativaa, hidasta ja kallista. Yhteistyö tiedotusvälineiden, yliopistojen ja kansalaisjärjestöjen välillä mahdollistaa kulujen jakamisen sekä laajemman yleisön tavoittamisen. Yhteistyö edesauttaa myös tutkivan journalismin yhteiskunnallista vaikuttavuutta (esim. Carson 2021, 365; Lewis 2018; Carson & Farhall 2018).

Yhdysvalloissa ja muissa länsimaissa journalistinen yhteistyö on kuitenkin ollut rajallista toimitusten keskinäisen kilpailukulttuurin vuoksi (Birnbauer 2019). Informaation digitalisoitumisen ja virtuaalisen yhteistyön mahdollistavan uuden teknologian myötä tiedotusvälineet ovat vihdoin tarttuneet tilaisuuteen tehdä tutkivaa yhteistyötä toisten organisaatioiden kanssa.

Tätä tärkeää siirtymää tutkivien journalistien keskinäisestä kilpailusta yhteistyön toimintamalliin on tutkittu varsin vähän (ks. Carson 2021; Lewis 2018). Vielä vähemmän tutkimusta on tehty tutkivasta journalistisesta yhteistyöstä Globaalissa Etelässä (esim. Mesquita 2023; Mesquita & de Lima Santos 2021). Maria Konow-Lund kollegoineen (2019) on todennut, että tutkimuksen tulisi selvittää, missä määrin yhteistyön kautta ympäri maailmaa leviävät yhdysvaltalaiset journalistiset normit antavat tilaa muiden maiden tavoille tehdä tutkivaa journalismia. Tutkivan journalismin tekeminen rakentuu luottamukselle, sillä toimittajat käsittelevät usein salaista ja luottamuksellista tietoa. Ei ole kuitenkaan riittävästi empiiristä tutkimusta siitä, kuinka tutkivat toimittajat voivat oppia luottamaan toisiinsa virtuaalisissa ympäristöissä, kun he eivät työskentele samassa fyysisessä tilassa (Konow-Lund et al. 2019).

Aiempi Suomen Akatemian rahoittama tutkimukseni yhteistoiminnallisesta tutkivasta journalismista Yhdysvaltojen ja Meksikon (eli samalla Globaalin Pohjoisen ja Etelän) rajan yli osoitti, että virtuaaliympäristöissä keskiamerikkalaiset ja meksikolaiset tutkivat toimittajat pidättäytyvät ilmaisemasta yhdysvaltalaiseen hegemonian liittyviä kriittisiä näkemyksiään yhdysvaltalaisille kollegoilleen. Lähiyhteistyöympäristöt sen sijaan näyttävät lieventävän globaalia eriarvoisuutta ja antavat enemmän tilaa Etelän kriittisille äänille (ks. Cheas 2024 a-b). Nämä tärkeät havainnot perustuvat sisällönanalyysiin ja vaativat jatkotutkimusta syvähaastattelujen, etnografian sekä osallistuvan havainnoinnin keinoin. Tämä Koneen Säätiön projekti hyödyntää tätä yhdistettyä metodologiaa saavuttaakseen syvällisemmän ymmärryksen virtuaalisten ja lähiyhteistyöympäristöjen rajoituksista ja mahdollisuuksista Globaalin Pohjoisen ja Etelän rajaseuduilla.

Lisäksi tämä Koneen Säätiön projekti kehittää uuden ja ainutlaatuisen lähestymistavan tutkivaan journalismiin vertailemalla tunneilmastoja (de Rivera 1992) virtuaalisissa ja lähiyhteistyöympäristöissä. Tunteiden ymmärtäminen on tärkeää sosiaalisten ryhmien dynamiikan ymmärtämiseksi (Salmela 2024). Tunneilmastolla tarkoitetaan sitä, millaisia ​​tunteita työympäristössä tyypillisesti koetaan ja ilmaistaan, millaiset yhteisölliset tunnesäännöt (Hochschild 1979) ja affektiiviset käytännöt (Wetherell, 2012) liittyvät tunteiden kokemiseen ja ilmaisemiseen ja miten tunteita säädellään (ks. myös Ylijoki et al. 2024). Hankkeessa tutkitaan myös tunteita, kuten häpeää, katkeruutta tai kateutta, joita saatetaan kokea mutta jättää ilmaisematta virtuaalisissa ja lähiyhteistyöympäristöissä.

Hankkeen olennainen tavoite on ymmärtää, miten Globaalin Pohjoisen ja Etelän väliset valtasuhteet muokkaavat tunneilmastoja virtuaalisissa ja lähiyhteistyöympäristöissä ja miten tunneilmastot vaikuttavat ylirajaiseen yhteistyöhön perustuvan tutkivan journalismin laatuun.

Tutkimuksen geopoliittiset ulottuvuudet

Tämä Koneen Säätiön hanke laajentaa edellä mainitun aikaisemman tutkimukseni geopoliittista ulottuvuutta Yhdysvaltain ja Meksikon rajalta Haitin ja Dominikaanisen tasavallan väliselle rajalle. Molemmissa konteksteissa keskityn ylirajaiseen tutkivaan journalismiin, joka selvittää turvapaikanhakijoihin ​​kohdistuvia ihmisoikeusloukkauksia. Tämän monipuolisen kontekstin avulla pyrin hahmottamaan, millä tavoin ja missä määrin virtuaaliset ja lähiyhteistyöympäristöt vaikuttavat tutkivien toimittajien tunteisiin sekä kehittämään keinoja emootionaalisten jännitteiden voittamiseksi.

Nämä geopoliittiset kontekstit liittyvät toisiinsa tavalla, joka mahdollistaa mielekkään vertailun: vuonna 2022 Dominikaaninen tasavalta alkoi rakentaa muuria Haitin rajalle presidentti Trumpin Meksikon rajamuurin "innoittamana" (Latin America Bureau 2022).

Dominikaaninen tasavalta on ollut Espanjan siirtomaa-ajoista lähtien erittäin epätasa-arvoinen maa, johon Yhdysvallat on sittemmin tehnyt interventioita ja ulottanut poliittisen ja taloudellisen vaikutusvaltansa. Samaan aikaan Dominikaaninen tasavalta on joutunut kantamaan huolta vielä paljon epätasa-arvoisemmasta ja poliittiseen kaaokseen ajautuneesta naapuristaan eli Haitista. Niin ikään Yhdysvallat on jatkuvasti aiheuttanut kitkaa Meksikon ja sen eteläisten naapurien välille painostamalla Meksikoa kantamaan vastuun ja karkottamaan alati suuremman osan turvapaikanhakijoista. Yhdysvaltain poliittiset ja taloudelliset interventiot Keski-Amerikkaan etenkin Kylmän sodan aikana käynnistivät väkivallan kierteen alueella. Näitä toimia pidetään Keski-Amerikasta Yhdysvaltoihin suuntautuvan pakkomuuton ensisijaisena juurisyynä (esim. Andersen 2020). Kaikista näistä seikoista johtuen niin Yhdysvaltain ja Meksikon kuin Haitin ja Meksikon rajan ylittävä yhteistyö suurella todennäköisyydellä heijastaa jännitteitä latinalaisamerikkalaisten ja yhdysvaltalaisten tutkivien toimittajien ja heidän kotiseutujensa välillä. Pohjimmiltaan nämä jännitteet kuvastavat globaalia eriarvoisuutta ja Yhdysvaltain hegemoniaa.

Eri alojen välinen yhteistyö

Molemmissa rajakonteksteissa keskityn tutkivaan yhteistyöhön tutkivien toimittajien, aktivistien ja kansalaisjärjestöjen, akateemisten tutkijoiden ja yliopistojen sekä taiteilijoiden välillä.

Aikaisemmassa tutkimuksessani kävi ilmi, että meksikolaisilla ja keskiamerikkalaisilla toimittajilla on enemmän valmiuksia tehdä ylirajaista ja monialaista tutkimusyhteistyötä kuin yhdysvaltalaisilla toimittajilla. Väitän, että tämä johtuu siitä, että Meksiko ja Keski-Amerikka ovat maailman vaarallisimpia alueita valtaapitävien väärinkäytöksiä paljastaville tutkiville toimittajille. Aktivistit ja kriittiset tutkijat ja taiteilijat kärsivät myös merkittävästi sananvapauden rajoittamisesta ja heihin kohdistuvista uhkista. Vuosisatojen ajan meksikolaiset ja keskiamerikkalaiset tutkivat toimittajat, aktivistit, taiteilijat ja akateemiset tutkijat ovat pyrkineet takaamaan toistensa turvallisuutta työskentelemällä yhdessä.

Siinä missä yhdysvaltalainen mediasysteemi painottaa voimakkaasti neutraaliutta ja objektiivisuutta tehden selkeän eron journalismin ja aktivismin välille, monet Latinalaisen Amerikan vaikutusvaltaisimmista tutkivista toimittajista vastustavat neutraalisuuden ja objektiivisuuden ihannetta samaan aikaan kun he korostavat autonomisuuden ja faktoihin perustuvan totuuden kertomisen tärkeyttä (esim. Hanitzch et al. 2019; Stonbely & Siemaszko 2022). Tämä Latinalaisen Amerikan esimerkki osoittaa, että "faktuaalisen" ja "aktivistisen" ei tarvitse olla toisiaan poissulkevia lähestymistapoja, vaan ne voivat täydentää toisiaan tutkivassa yhteistyössä.

Toimittajat, aktivistit, taiteilijat ja tutkijat kärsivät maailmanlaajuisesti rasististen ja populististen poliitikkojen ja instituutioiden pyrkimyksistä rajoittaa sananvapautta - myös meillä Suomessa. Siksi meidän on tärkeää oppia käytännöistä Globaalissa Etelässä - kuten Latinalaisessa Amerikassa - missä yhteistyökäytännöt ovat kehittyneet kauan sitten tutkivan journalismin mahdollistamiseksi vaikeissa ja vaarallisissa olosuhteissa.

Tähän asti tekemäni tutkimus on kuitenkin osoittanut myös, että ylirajaisten yhteistyöhankkeiden johtamisesta vastaavat useimmiten yhdysvaltalaiset toimittajat ja tutkijat, latinalaisamerikkalaisten tutkivien toimittajien sijaan. Globaalin Pohjoisen edustajat paitsi hallitsevat tutkivaa yhteistyötä käytännön tasolla (Cheas 2024 a-b), he myös keksivät pyörää uudelleen kehittämällä uusia tutkivan journalismin yhteistyön malleja, sivuuttaen Latinalaisessa Amerikassa jo vallitsevat hyvät käytännöt, joista voisimme oppia (Cheas, arvioitavana). Tässä Koneen Säätiön hankkeessa pyrin tarkemmin havainnollistamaan latinalaisamerikkalaisten arvokasta osaamista sekä sitä, millaiset tunneilmastot mahdollistavat parhaiten vuorovaikutteisen oppimisen.

Tutkimuskysymykset

Tämän Koneen Säätiön hankkeen tavoitteena on helpottaa Globaalin Etelän tutkijoilta oppimista. Tähän pyritään edistämällä ymmärrystä siitä, miten virtuaaliset ja lähiyhteistyöympäristöt edistävät tai estävät erilaisten tunteiden ilmaisua ja kehittämällä keinoja jännitteiden tunnistamiseen ja purkamisen keinoihin. Hankkeessa kiinnitetään erityistä huomiota tutkivaan yhteistyöhön osallistuvien taiteilijoiden rooliin, pohtien taiteen mahdollisuuksia tunneilmaisuun sekä rajat ylittävän kommunikoinnin ja yhteistyön helpottamiseen.

Tärkeimmät tutkimuskysymykset voidaan tiivistää seuraavasti:

1. Mitä tunteita ilmaistaan ​​ja piilotetaan Globaalin Etelän ja Pohjoisen rajat ylittävissä virtuaalisissa ja lähiyhteistyöympäristöissä? Mikä on virtuaalisen ja lähiyhteistyöympäristön vaikutus tunneilmastoon ja journalismin laatuun ylirajaisessa tutkivassa journalismissa?

1. Miten tunneilmasto heijastaa geopoliittista, sosioekonomista ja muuta epätasa-arvoa ja valtasuhteita yhteistyöhön osallistuvien tutkivien toimittajien ja heidän partneriensa välillä?

1. Miten tunneilmastoa lähi- ja virtuaaliympäristöissä voidaan parantaa taiteen ja muiden keinojen avulla?

Tutkimusmenetelmät

Metodologisesti hanke perustuu syvälliseen etnografiaan, osallistuvaan havainnointiin ja haastatteluihin. Näiden avulla verrataan Globaalia Etelää ja Pohjoista edustavien toimittajien, aktivistien, taiteilijoiden ja akateemisten tutkijoiden virtuaalisissa ja lähiyhteistyöympäristöissä kokemia emootioita sekä heidän näkemyksiään siitä, miten ylirajaisen yhteistyön tunneilmastoja tulisi tulevaisuudessa parantaa. 

Osallistuva havainnointi on tapa tarkkailla tutkittavien ihmisten toimintaa ja osallistua siihen (Musante & deWalt 2010). Digitaalinen etnografia tarjoaa tapoja ymmärtää muuttuvia kommunikaatiokäytäntöjä (Pink et al. 2016). Tarkkailen sekä lähi- että etäyhteistyössä tapahtuvaa tutkivaa journalismia selvittääkseni eroja niiden välillä. Teen haastatteluja osana etnografista tutkimusta sekä puolistrukturoituja haastatteluja etnografisen vaiheen jälkeen. Jälkimmäisen tarkoituksena on keskustella osallistujien kanssa etnografisen vaiheen aikana tekemistäni havainnoista sekä heidän piilevistä tunteistaan ja siitä, miten he haluaisivat parantaa työympäristöään. Haastattelut tehdään ryhmissä, pienryhmissä sekä yksilöllisesti, jotta voidaan myös havaita eroja siinä, mitä asioita Etelän ja Pohjoisen edustajat päättävät ottaa puheeksi tai jättää huomiotta eri taustaisten yhteistyökumppaneidensa kanssa keskustellessa. Haastatteluissa käytetyt kielet ovat espanja ja englanti; haastateltavat saavat valita kussakin tilanteessa käytettävän kielen.

Osallistuvan havainnoinnin perusperiaate on, että tutkittavilla ihmisillä on oikeus tietää olevansa tutkimusprojektin kohteena (Musante & deWalt 2010). Harjoitan ainoastaan niin sanottua avointa osallistuvaa havainnointia, mikä tarkoittaa, että tarkasteltavat kohteet ovat täysin tietoisia tarkkailijan läsnäolosta ja tutkimuksen tarkoituksesta. Lisäksi tarkkailen vain sellaisia ​​yhteistyö- ja vuorovaikutustilanteita, joiden osallistujat ovat antaneet minulle etukäteen kirjallisen luvan tehdä niin. Tarkastelen vain niitä tutkimusyhteistyön osa-alueita, joissa ei käsitellä luottamuksellisia tietoja, kuten toimittajille anonymiteetin ehdolla puhuneiden turvapaikanhakijoiden henkilöllisyyttä. Ennen tutkimukseen ryhtymistä hankin ihmistieteiden eettisen toimikunnan lausunnon TENKin osoittamien edellytysten mukaisesti.